1/6 Merkitysten kokoaminen

Kuvamatkan aikana olemme saaneet mahdollisuuden tutustua erään aikamme taiteilijaan, hänen teokseensa, sen elämään ja merkityksiin. Jokainen meistä on ensikohtaamisessa muodostanut kuvalle merkityksiä, taustoja, omiin tuntemuksiinsa ja henkilökohtaiseen elämäänsä pohjautuen. Biografinen tutkimus taasen mahdollisti meille tutustumisen taiteilijaan, hänen motiiveihinsa ja taiteeseensa muodostaaksemme taiteilijan, teoksen ja yhteiskunnan välisiä merkitysketjuja. Myös kuvahaastattelu ja omien tutkimustemme esittely muille ryhmäläisille on avannut meille uusia näkemyksiä teokseemme ja sen elämään.

Jos lähdemme liikkeelle teoksen alkulähteiltä, taiteilijasta itsestään, voimme todeta kuvan merkityksen muodostuvan taiteilijan taustoista ja hänen innostuksestaan valoa ja luontoa kohtaan. Pirilä tutkii teoksissaan ihmisen mielenmaisemaa ja valon liikkeitä, minkä myötä voidaan sanoa teoksen merkityksen olevan psyykkisen ja fyysisen maailman ilmenemisen tulkinnassa. Pirilän antamat merkitykset työlleen ovat myös historiallisia; hän tutkii surullisen ja traagisen kohtalon kokeneen talon olemista nykymaailmassa.

Kuvahaastattelun myötä avautui käsitys kuvan konkretian merkityksestä. Henkilölle, jonka kuvan tarkastelun tausta ei ole samanlainen kuin omani tai ryhmäni yleisesti, kuvan merkitys on konkreettisempi, mutta sille ei osata ryhtyä muodostamaan henkilökohtaista ja fyysisiin ominaisuuksiin pohjautuvaa merkityspohjaa syvempää tulkintaa.

Ryhmässämme merkitykset ilmenivät laajan skaalan ääripäissä. Henrietalle ja Matleenalle teoksen tulkinta oli merkitykseltään toiveikas, rauhallinen ja sisälsi ajatuksia ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Minun, Lauran ja Ruususen tulkinnoissa pääosallisena merkityksenä liikkui kuvaus ahdistuksesta ja oman henkilökohtaisen elämän ongelmista. Merkitykset ovat täten vahvasti sidonnaisia katsojan elämäntilanteisiin ja asenteisiin. Ryhmämme muodostavat merkitykset ovat sidoksissa aikaamme niin henkilökohtaisella kuin yleiselläkin tasolla; nykymailma tuntuu rypevän ahdistuksessa ja yksinäisyydessä, mutta ajassamme korostuvat myös luonnon ja ihmisen suhteen muuttuminen ja henkilökohtaisuus, yksilöllisyys ja oman maailman korostuminen.

Itse muodostin kuvalle henkilökohtaisen merkityksen jo ensikohtaamisella eikä se muuttunut merkittävästi matkan aikana; teos merkitsi minulle odotusta ja tilaa, jossa asioita tapahtuu muttei tapahdukaan, kuin odottaisi kuolemaa tai elämää. Toinen henkilökohtainen merkitys, joka nousi myös ryhmällämme yleisesti esille, oli teoksen tapa käsitellä mielenmaisemaa ja sitä, kuinka talon koettiin symboloivan omaa päätä ja sen sisäistä maailmaa, jonka seinille elämä ulkopuolella heijastuu nurinkurisena. Jollekulle teos merkitsi ahdistusta, toisille rauhaa. Minulle itselleni kuva merkitsee jotakin, mikä ajaa meidät tekemään päätöksiä, tarttumaan tai päästämään irti.

Minusta tärkeimpänä merkityksenä korostuvat ryhmämme henkilökohtaiset merkitykset; en näe, että Pirilän tarkoitusperät olisivat vaikuttaneet meidän kokemiimme merkityksiin. Peilaamme itse omaa aikaamme ja luomamme merkitykset ovat sidoksissa jokaisen omaan "huoneeseen". Siksi ne ovat merkityksistä merkityksellisimpiä niin ajan kuin oman itseni näkökulmasta,