Tässä myös lisäksi teksti jonka kirjoitin esittelytuntia varten, sillä en päässyt itse paikalle:
" Monet teistä tietävät viimetalvisesta onnettomuudesta, joka kohtasi minua, perhettäni, ja erityisesti veljeäni, jonka paras ystävä kuoli moottorikelkkaonnettomuudessa. Lauloin hänen hautajaisissaan Antti Tuiskun Joulutarina -elokuvastakin tutun kappaleen, Valovuodet. Valovuodet oli performanssissa esittämäni Johanna Kurkelan laulun ohella toinen, joka alkoi soida päässäni välittömästi nähdessäni avainteoksen. Valovuodet soi kauniisti odottavan huoneen seinille piirtyvien varjojen välejä täyttävissä valoissa ja oven alta kajastavassa valonsäteessä, ikään kuin rauhallisena, pois antavan tekijänä, kun taas Sun Särkyä Anna mä en täytti varjoja ja pyrki jäämään, pitämään kiinni ja kasassa.
Päädyin toteuttamaan lopputulkintani moottoriurheiluun viittaavaa kypärää kantavan hahmon avulla, sillä koen veljeni ystävän kuoleman ja kuoleman yleensäkin vaikuttavan vahvasti nykypäivänä tekemiini kuviin. Kypärä viittaa ikään kuin myös aiemmin esittämämme performanssin paperipusseihin, sillä kypärä kuvastaa omaa itseäsi, omaa maailmaasi, jota kannat mukanasi ja avattu kiinnityssolki siitä tavalla tai toisella luopumista; kuolemassa tai elämään tarttumisessa. Kypärän visiiriin heijastuva Pirilän teoksen innoittama väritys ja sen varjot ja kajastava valo symboloivat sielunmaisemaa, jonka näet sielusi silmin. Maisemaa, joka ehkäpä on kauneutta ja valoa, tai varjoja ja pimeyttä. Oksien varjot ovat osa elämää yleensä; ne voivat olla murtumakohtia tai yhdessä pitäviä lankoja, se riippuu sinusta itsestäsi.
Olen kohdannut parin-kolmen vuoden sisällä valtavasti surua ja kuolemaa lähipiirissäni, ja niin monet hautajaiset, että olen alkanut uskoa kuoleman olevan surullinen, mutta kaunis. Näen Avainkuvassa kuolemaa, ihmisen loputonta odotusta, mutta koska huone on kaunis ja elävä, ihmisen tulee pyrkiä nauttimaan elämästään ennen kuin ovi on auennut lopullisesti. Siksi näen kuvan kahdella tavalla; me kaikki kuolemme, me kaikki luovumme, mutta ennen sitä on päästettävä irti siitä mikä estää meitä elämästä, mikä saa meidät pelkäämään elämää. Tähän nauttimiseen, elämän kokemiseen, rinnastan myös omalla tapaa extreme-urheiluksi luokittelemani moottoriurheilun. Ride or die, sanoisi veljeni.
Teokseni on kuva, johon olen koonnut ajatukseni ja tunteideni symboliikkaa avainkuvasta inspiroituneena. Älkää katsoko sitä yrittäen samaistaa sitä johonkin tyyliin tai teostyyppiin, älkää hyvät ihmiset, sillä se on kerrankin teille nyt valmiiksi pureskeltu. Katsokaa sitä itsenänne ja miettikää mitä sanoin. Ymmärtäkää tämän kerran pyhää yksinkertaisuutta.
Ja tähän loppuun että kiitos kurssista, tämä on ollut antoisa matka kanssanne. "
Tähän vielä palasina skannattu, haaleampi versio kuvasta:
PS. MIKÄLI KYSYMYKSIÄ HERÄSI, KOMMENTTIPALKKI ON KYSYMYSHOMMIA VARTEN ERINOMAINEN TYÖVÄLINE.
KIITOS!♥
Kirjoitat avoimesti tuskasta ja surusta jota olet kohdannut ja jota käsittelet. Tekstisi on väkevää. Kuvasi kypärästä saakin tekstisi kautta aivan uuden ulottuvuuden.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja kiitos jakamisesta.